torstai 22. elokuuta 2019

Muutto Helsinkiin || osa 1

Lähtöpäivää edeltävänä iltana tuntuu kummalliselta. Ylioppilaspuku roikkuu yksinäisenä vaaterekissä ja kärpänen lentää huoneen ympäri, uudestaan ja uudestaan – loppukesän kärpänen. Aivot koittavat tarttua kaikkeen siihen, joka vielä lojuu kodin hyllyillä, mutta on tulossa viime tingassa mukaan. Vaikka varsinainen muuttopäivä on vasta orientaatioviikon jälkeen, on kaikki tietenkin jo pakattuna. Isotädillä majailun aikana ei tämän projektin hyväksi ole juurikaan mitään tehtävissä. Väliaikaismajoitusta tai ei, on edessä väistämätön elämänmuutos: kun huomenna riuhdon tavarani kotini kynnyksen yli, seuraavan kerran tänne tullessani asun muualla ja kotona olenkin kylässä. Olo on kuin haikea, mutta ei täysin kuitenkaan. Halusinhan minä helsinkiläiseksi, halusinhan minä?

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että en voisi suorittaa täysin samanlaisia psykologian opintoja missään muualla – en siis joudu pohtimaan, olisinko oikeasti halunnut muuttaa vai en, koska muutettava on joka tapauksessa. Eri tiedekuntaan kuuluminen, korkeatasoinen porukka, edessä häämöttävät neuropsykologian tarjoamat mahdollisuudet ja valitsemani yliopiston tietynlainen maine ovat minun syitäni muuttaa Helsinkiin. Toki haaveilen myös kävelyistä Esplanadilla, päärautatieaseman kiireisestä tunnelmasta ja valtavasta Akateemisesta kirjakaupasta, mutta ne eivät olisi minulle riittävän painavia syitä muuttaa. Nyt sen ymmärrän. Nyt, kun seison keskellä kasaan pakattua huonetta, jonka nurkassa viimeisillä voimillaan leijuu syntympäiväilmapallo. Nyt sen ymmärrän, että olo on haikea. Tänne en muuta takaisin enää koskaan.



On mahdotonta sanoa, mitä kaikkea uudella kaupungilla on takataskussaan minua varten. En osaa ollenkaan kuvitella, millaista on elämä Helsingissä, millaista on elämä omillaan tai millaista on elämä  kaiken kaikkiaan. Tulevien vuosien aikana elämän muoto, malli, koko, haju ja maku muuttuvat varmasti kovasti ja lopulta elämänvaiheesta toiseen siirtyminen on kuin kääntelisi muistipelin kortteja – muistipelin, jota ei ole pelannut yhtäkään kierrosta aiemmin. Epätoivoisesti koitan arvata, mitä tuleman pitää ja esitän tietäväni, mitä odotan ja mitä haluan, mutta todellisuudessa kortin kääntyessä olen yhtä yllättynyt kuin ihmiset ympärilläni. Se on hauskaa ja äärimmäisen hermostuttavaa.

Muutan tulevaan soluhuoneeseeni vasta syyskuun alussa, koska no, vuokrasopimuksessa annettuun muuttopäivään en saanut vaikuttaa. Asun orientaatioviikkoni ajan kauempana kampukselta (mutta lähempänä kuin kotini Tampereella olisi) sukulaiseni asunnossa, siitä suuri kiitos. Osa tavaroista, lähinnä vaatteet, kosmetiikat, muutamat kengät ja elektroniikkahökötykset lähtevät mukaan nyt, loput tulevat perässä varsinaisena muuttopäivänä. Kaiken kaikkiaan huoneestani irtosi muuttopakkauksessa yksi matkalaukku tavaraa orientaatioviikoa varten, yksi käsilaukku somisteeksi, yksi reppu (jossa tungettuna kaikki, mikä ei mahtunut matkalaukkuun) ja yhdeksän muuttolaatikkoa sekä kolme Ikean sinistä kassia tyynyille, peitoille ja muille pehmeille. Olen hyvin optimistinen kaikkien näiden tavaroiden mahtumisesta pieneen soluhuoneeseeni – aina saa yrittää. Muuttopäivänä tapaan uudestaan toki myös kaikki Ikea-hankintani, jotka on tarkoitus tuoda Helsinkiin alkuperäisissä pahvilaatikoissa ihan. Edelleen outoa, mutta käytännön järjestelyissä olen sentään ihan hyvä.


Tänään, lähtöpäivänä, alkaa ihan aikuisten oikeasti uusi elämänvaihe. Luulen, että olen siihen valmis, eikä sillä oikeastaan ole väliä, elämänvaiheet vaihtuvat valmiuteni tasosta huolimatta aivan kuten aina ennenkin.

2 kommenttia:

  1. Tuttu on myös Helsinkiin lähdössä. Edullista vuokra-asuntoa etsii, hän ei tahdo asua kimppakämpässä. Muistan kun itsekin aikoinaan harkitsin sinne lähtöä. Suunnitelmiin kuitenkin tuli muutos, mutta ehkäpä vielä joskus se toteutuu. http://www.setlementtiasunnot.fi/hae-asuntoa/

    VastaaPoista
  2. Meidän tuttava on muuttamassa myös, hän aikoo ilmeisesti muuttopalvelun hankkia avukseen. Ihanaa seurata vierestä, hänkin on etsinyt asuntoa kauan aikaa ja nyt vihdoin löytyi. Onnea uuteen elämänvaiheeseen!

    VastaaPoista