torstai 22. elokuuta 2019

Muutto Helsinkiin || osa 1

Lähtöpäivää edeltävänä iltana tuntuu kummalliselta. Ylioppilaspuku roikkuu yksinäisenä vaaterekissä ja kärpänen lentää huoneen ympäri, uudestaan ja uudestaan – loppukesän kärpänen. Aivot koittavat tarttua kaikkeen siihen, joka vielä lojuu kodin hyllyillä, mutta on tulossa viime tingassa mukaan. Vaikka varsinainen muuttopäivä on vasta orientaatioviikon jälkeen, on kaikki tietenkin jo pakattuna. Isotädillä majailun aikana ei tämän projektin hyväksi ole juurikaan mitään tehtävissä. Väliaikaismajoitusta tai ei, on edessä väistämätön elämänmuutos: kun huomenna riuhdon tavarani kotini kynnyksen yli, seuraavan kerran tänne tullessani asun muualla ja kotona olenkin kylässä. Olo on kuin haikea, mutta ei täysin kuitenkaan. Halusinhan minä helsinkiläiseksi, halusinhan minä?

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että en voisi suorittaa täysin samanlaisia psykologian opintoja missään muualla – en siis joudu pohtimaan, olisinko oikeasti halunnut muuttaa vai en, koska muutettava on joka tapauksessa. Eri tiedekuntaan kuuluminen, korkeatasoinen porukka, edessä häämöttävät neuropsykologian tarjoamat mahdollisuudet ja valitsemani yliopiston tietynlainen maine ovat minun syitäni muuttaa Helsinkiin. Toki haaveilen myös kävelyistä Esplanadilla, päärautatieaseman kiireisestä tunnelmasta ja valtavasta Akateemisesta kirjakaupasta, mutta ne eivät olisi minulle riittävän painavia syitä muuttaa. Nyt sen ymmärrän. Nyt, kun seison keskellä kasaan pakattua huonetta, jonka nurkassa viimeisillä voimillaan leijuu syntympäiväilmapallo. Nyt sen ymmärrän, että olo on haikea. Tänne en muuta takaisin enää koskaan.



On mahdotonta sanoa, mitä kaikkea uudella kaupungilla on takataskussaan minua varten. En osaa ollenkaan kuvitella, millaista on elämä Helsingissä, millaista on elämä omillaan tai millaista on elämä  kaiken kaikkiaan. Tulevien vuosien aikana elämän muoto, malli, koko, haju ja maku muuttuvat varmasti kovasti ja lopulta elämänvaiheesta toiseen siirtyminen on kuin kääntelisi muistipelin kortteja – muistipelin, jota ei ole pelannut yhtäkään kierrosta aiemmin. Epätoivoisesti koitan arvata, mitä tuleman pitää ja esitän tietäväni, mitä odotan ja mitä haluan, mutta todellisuudessa kortin kääntyessä olen yhtä yllättynyt kuin ihmiset ympärilläni. Se on hauskaa ja äärimmäisen hermostuttavaa.

Muutan tulevaan soluhuoneeseeni vasta syyskuun alussa, koska no, vuokrasopimuksessa annettuun muuttopäivään en saanut vaikuttaa. Asun orientaatioviikkoni ajan kauempana kampukselta (mutta lähempänä kuin kotini Tampereella olisi) sukulaiseni asunnossa, siitä suuri kiitos. Osa tavaroista, lähinnä vaatteet, kosmetiikat, muutamat kengät ja elektroniikkahökötykset lähtevät mukaan nyt, loput tulevat perässä varsinaisena muuttopäivänä. Kaiken kaikkiaan huoneestani irtosi muuttopakkauksessa yksi matkalaukku tavaraa orientaatioviikoa varten, yksi käsilaukku somisteeksi, yksi reppu (jossa tungettuna kaikki, mikä ei mahtunut matkalaukkuun) ja yhdeksän muuttolaatikkoa sekä kolme Ikean sinistä kassia tyynyille, peitoille ja muille pehmeille. Olen hyvin optimistinen kaikkien näiden tavaroiden mahtumisesta pieneen soluhuoneeseeni – aina saa yrittää. Muuttopäivänä tapaan uudestaan toki myös kaikki Ikea-hankintani, jotka on tarkoitus tuoda Helsinkiin alkuperäisissä pahvilaatikoissa ihan. Edelleen outoa, mutta käytännön järjestelyissä olen sentään ihan hyvä.


Tänään, lähtöpäivänä, alkaa ihan aikuisten oikeasti uusi elämänvaihe. Luulen, että olen siihen valmis, eikä sillä oikeastaan ole väliä, elämänvaiheet vaihtuvat valmiuteni tasosta huolimatta aivan kuten aina ennenkin.

torstai 15. elokuuta 2019

Lukusuunnitelman teko | osa 2/2

Monen opiskelijan pöytälaatikot ovat varmasti täynnä tyhjiä tai puolittain täytettyjä lukusuunnitelmapohjia. Googlen kalenteriin on tunnollisesti merkattu omat hetkensä kullekin oppiaineelle. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että ilmoittavat ystävilleen, että ovat nyt varattuja opiskelulle, vihdoin. Jotkut lukusuunnitelmien parissa vietetyistä taipaleista alkavat kauniisti, aikaisen aamun teellä, virkistävällä suihkulla ja omenan lohkomisella lukuevääksi. Kuitenkin, jos olemme rehellisiä itsellemme, on tyypillisin lopputulema monelle tuttu: lukusuunnitelma jää pöytälaatikkoon, Googlen kalenterin ilmoitukset vaimennetaan, kaverit löytyvät kaupungilta ja lohkottu omena päätyy pöydällä mätänemisen jälkeen biojätteeksi. Aina ei siis ole kyse siitä, onko lukusuunnitelma tehty.

Aina on kyse siitä, onko se tehty oikein ja onko sitä noudatettu.


Halusin pysähtyä miettimään, mitkä asiat todella toimivat siltana aikomuksen ja toiminnan välillä. Kaikille psykologiaan tänä vuonna hakeneille välähtää päähän selkeä ulkoa opeteltu kolmen kohdan lista eräästä artikkelista: suunnittelu, varmistussuunnittelu ja toiminnan kontrolli. Jätän nämä takaumat nyt kuitenkin omaan arvoonsa, sillä en voi olla ainoa, joka ei aivan päässyt noiden sanojen syvimpiin syövereihin artikkelia lukiessaan. Paremman puutteessa loin omat kolmen kohdan listat kahta eri suunnitelman toteuttamiseen liittyvää vaihetta varten: lukuaikataulun muodostamista varten ja lukuaikataulussa pysymistä varten.

Lukuaikataulun tekemiseen liittyen löytyy kaikkialta paljon erilaisia ohjeita ja jopa edellinen lukusuunnitelman tekoa koskeva postaukseni liittyi osittain juurikin suunnitelman rakentamiseen. Siksi olenkin kerännyt kolme vinkkiä minulta ja muutamia vinkkejä, joihin törmää jatkuvasti muuallakin, erikseen tähän postaukseen. Lukuaikataulun tekemiseen voi ja täytyy käyttää rohkeasti aikaa ja vaivaa (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja plaaplaa). Itse käytin 14 työviikosta yhden kokonaisen lukusuunnitelman luomiseen ja vasta loput 13 sen toteuttamiseen. Tavallaan kyse on tuhlatusta arvokkaasta lukuajasta, mutta oikeasti kyse on siitä, meneekö kaikki suunnitelman jälkeen tehtävä työ hukkaan vai hyötyyn.

Vaikeampaa kuin oppiaineiden sijoittaminen paperille, omien harrastusten muisteleminen ja saunapäivien päättäminen on lukusuunnitelman todellinen toteutus; oppikirjoihin tarttuminen, kiireessä työskentely ja suihkusta lähteminen, vaikka kylmänä aamuna ei huvittaisi. Lukuaikataulussa pysymiseen on olemassa paljon vähemmän vinkkejä, tai no, konkreettisia vinkkejä. Sillä let's face it: unelmien korkeakoulupaikan ajattelu aiheuttaa lukustressin keskellä motivaation sijasta kauhun väristyksiä (tätä stressiä ja kiirettä on tulossa vielä lisää, eikä!) Motivoivien videoiden katsomisen ja haaveilun lisäksi on olemassa myös vähän konkreettisempia tapoja pysyä aikataulussa, pieniä, yksinkertaisia tekoja.

Tiivistelmä vinkeistä:

Lukuaikataulun luominen:
1. Jaa opiskelu niin pieniin palasiin kuin pystyt.
2. Aikatauluta realistisesti ja huomaa, että aikaa on yleensä vähemmän kuin kellotaulusta saattaisi olettaa.
3. Vaali sinulle tärkeitä asioita aikataulussasi.

Lukuaikataulun noudattaminen:
1. Ajattele, että ainoa todellinen asia, joka tässä todellisessa elämässä nyt on pakko suorittaa, on lukuaikataulun noudattaminen.
2. Käytä erilaisia ajastintekniikoita itsesti tarkkailuun, älä siis huijaa itseäsi.
3. Tee opiskelusta itsellesi rutiini ja ennen kaikkea tee siitä mukavaa – toisaalta älä pelkää myöskään väkisin työskentelyä.




Alempana olen avannut ajatuksiani näistä vinkeistä hieman lisää. Postauksesta löytyy myös kolme muuta vinkkiä, jotka usein lukusuunnitelmasta puhuttaessa mainitaan ja minun ajatuksiani niistä.



Lukuaikataulun luomisen 3 olennaisinta:


Ole tarkka ja jaa opiskelu niin pieniin palasiin kuin pystyt. Lukuaikataulun muodostamisen vaiheessa jokaisen kurssin jaotteleminen kappaleisiin ja kappaleiden tekstiosioihin voi tuntua turhauttavalta, aikaa vievältä ja ennen kaikkea yhdentekevältä valtavan kokonaisuuden kannalta, mutta totuus on toinen. Voimavarojen ja ajan käydessä vähiin typerältä tuntuvat pienet kokonaisuudet muuttuvat lopulta suuriksi. Kun kymmenen viikon luku-urakasta on jäljellä kolme päivää, puolikkaan kappaleen lukeminen tuntuu raskaalta. Kun aamulla on pimeää ja flunssan poikanen muistuttaa itsestään, ei motivaatiota todellakaan riitä kokonaiselle oppikirjalle, pimeän aamun motivaatiolla jaksaa juuri ja juuri lukea tiivistelmän. Kun lukusuunnitelma koostuu pienistä paloista ("luvun 14 kaksi ensimmäistä tekstikappaletta, sivun 83 tiivistelmä"), pienen pienikin halu lukea, aivan pienikin, riittää – pala kerrallaan.


Aikatauluta realistisesti ja huomaa, että yleensä aikaa on vähemmän kuin kellotaulusta saattaisi olettaa. Tietenkin on välttämätöntä tunnistaa lukemiseen käytettävissä oleva aika, kun aikatauluun on täytetty harrastukset, oppitunnit, valmennuskurssit ja muut pakolliset menot. Kokonaistyömäärän sovittaminen käytettävissä olevaan aikaan ei kuitenkaan riitä. Ensinnäkin, kolme tuntia vapaata tarkoittaa yleensä kahta tuntia opiskeluaikaa seuraavista syistä: täytyy löytää kynä, käydä vessassa, muistaa Moodlen salasana, löytää kynä uudestaan ja hakea evästä. Lisäksi tehokas opiskelu ei ala siitä hetkestä, kun kirja avataan vaan oikeastaan vasta noin puoli tuntia aloittamisen jälkeen. Opiskeluun täytyy syventyä ennen kuin se on tehokasta ja keskittyminen katkeamatonta. Jokaisella on olemassa myös omat rajansa maksimaalisen työmäärän suhteen: jos jaksaa keskittyä vain puoli tuntia kerrallaan, täytyy sekin huomioida aikataulua tehdessä – jokaisen puolituntisen jälkeen on oltava tauko huolimatta siitä, kuinka kovasti haluaa opiskelemaan tai laudaturin. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että suunnilleen neljäsosa ajasta, jonka käytät opiskeluun kaiken kaikkiaan, kuluu huonosti opiskelemiseen, somessa roikkumiseen ja pissalla käymiseen – eikä se mitään, mutta se pitää huomioida.



Vaali sinulle tärkeitä asioita aikataulussasi äläkä tee mitään vastentahtoisesti. Jos rakastat myöhäisiä ja hitaita aamuja, älä merkkaa lukemista alkavaksi aamukahdeksalta. Jos haluat päästä rauhassa iltapalalle ja pitkään lämpimään suihkuun ennen nukkumaan menoa, lopeta aikataulusi jo hyvissä ajoin ennen iltaseitsemää. Lukuaikataulun luomisessa ei ole kyse ihanien, tärkeiden ja aikaa vievien asioiden välttelystä vaan näiden ihaninen asioiden ja opiskelun yhdistämisestä parhaalla mahdollisella tavalla. Ilman pitkiä illanistujaisia, shoppailureissuja, treenejä tai sängyssä turhaan makaamista lukemisesta tulee jotain mitä se ei todellakaan ole: pakkopullaa. Jos opiskelu estää sinua tekemästä suosikkiasioitasi, lopulta alat tuntea sen vastenmieliseksi, inhottavaksi ja velvoittavaksi. Motivaatio ja ilo katoavat samalla hetkellä, kun oma lukuaikataulusi pakottaa sinut muottiin, johon et sovi. Lukuaikataulusta tulee nautinnollisen ja motivoivan opiskelun pohja, kun oivaltaa, että kaikista maailman asioista juuri opiskelu taipuu sinun näköiseksesi tuhansilla eri tavoilla ja opiskellessasi toteutat itseäsi – et äitiäsi, jonka mielestä urheiluharrastus saa olla tauolla yo-kirjoitusten ajan etkä opettajaasi, jonka mielestä tunnollinen opiskelija herää lukemaan kukonlaulun aikaan. Jätä siis rohkeasti tilaa sinulle rakkaille ihmisille ja sinulle rakkaille harrastuksille eli sinulle itsellesi.




3 olennaisinta, jotka olet jo kuullut muualla:


Älä tee aikataulusta liian tiukkaa vaan jätä marginaaleja eli tilaa esimerkiksi sairastumiselle, laiskuudelle tai yllättäville menoille. Mahdollista on esimerkiksi jättää jokaiseen viikkoon yksi vapaapäivä tai jokaiseen kuukauteen yksi pidempi, neljän päivän loma. Jos sairastut tai laiskistut kesken täyden lukuaikataulun, ohimenevät sisällöt voi aina siirtää myöhemmäksi, marginaaliin (toisaalta yleensä marginaali tulee käytettyä ensimmäisenä hankalampana aamuna ja palkkana siitä on yleensä flunssassa lukeminen myöhemmin). Parasta tällaisissa pienissä marginaaleissa on se, että jos et laiskistu tai sairastu, toimivat ne myös ihan oikeina vapaapäivinä.

Nuku riittävästi eli aikaisin nukkumaan ja myöhään ylös. Väsymys lisää laiskottelua, ikävystymistä ja ahdistunutta oloa ja altistaa myös erilaisille ikäville kausiflunssille, päänsäryille ja muille opiskelua hidastaville jutuille. Huonon tai liian vähäisen unen ja opiskelun suhteeseen liittyy myös eräs äärimmäisen vahingollinen noidankehä: kun kerran nukut liian vähän, olet väsynyt > laistat pitkistä ja tylsistä lukukokonaisuuksista > seuraavana päivänä pitäisi lukea enemmän > unelle ei jää aikaa > olet jälleen väsynyt ja laistat lisää ja niin edelleen...

Ota aikataulussa huomioon kaikki opiskelun ulkopuolinen tekeminen, siis aivan kaikki. Harrastukset totta kai, mutta myös kaverit ja känni-illat, darra-aamut, hammaslääkärit, varsinainen koulusi lukujärjestys, koulumatkat, lounaat, päivälliset, suihkut – kaikki aikaa vievät toiminnot, jotka etukäteen tiedät tai voit edes arvata. Pyri sopimaan kaikesta tehtävästä ajoissa niin kavereiden, opettajien kuin sukulaistenkin kanssa ja kysele aktiivisesti, mitä kaikkea tuleman pitää. Opiskelijan on osattava ennustaa pidemmälle kuin yleensä koulussa, kotona tai kaveripiirissä otetaan huomioon. Aikataulun muokkaamisen täytyy tapahtua mahdollisimman ajoissa muokattavaan ajankohtaan nähden, sillä  silloin jalkoihin jäävät opintokokonaisuudet voi jakaa pidemmälle ajalle ja yksittäiset työrupeamat eivät kasva aivan valtaviksi. Tärkeää on myös pyrkiä sijoittamaan muiden menojen alle jäävät opintokokonaisuudet päiville ennen näitä kyseisiä menoja, sillä myöhemmälle siirtäminen tuskin koskaan on aidosti ratkaissut yhtäkään aikataulutusongelmaa.

Minä silminnähden nauttimassa lukuteorian tehtävistä – aina ei tarvitse olla kivaakaan.


Lukuaikataulun noudattamisen 3 olennaisinta:


Typerää ja itsestäänselvää, mutta noudata aikataulua, oikeasti. On olemassa vinkkejä, jotka auttavat jaksamaan lukuaikataulua silloinkin, kun motivaatio on hetkellisesti poissa ja on vinkkejä, jotka tekevät ryhtymisestä helpompaa, mutta lopulta aikataulua on vain noudatettava. On ajateltava, että ainoa todellinen asia, joka tässä todellisessa elämässä nyt on pakko suorittaa, on lukuaikataulun noudattaminen. Työn äärelle tullessasi, älä ajattele ylioppilaskirjoitussalia, ylioppilasjuhlia, uuden korkeakoulupaikkasi orientaatioviikkoja tai väitöstilaisuuttasi, sillä niillä ei ole mitään todellista tekemistä niiden asioiden kanssa, joita suoritat nyt. Opiskele opiskelemisen vuoksi ja noudata lukuaikataulua sen noudattamisen vuoksi. Väitöstilaisuudesta fantasioinnin voisi ajatella toimivan hyvänä motivaation lähteenä, mutta se ei ole sitä. Lopulta, kun ylioppilaskokeet ja pääsykokeet lähestyvät, työmäärät alkavat tuntua valtavilta ja tulevaisuus kaukaiselta, jolloin tärkeintä on ajatella yksinkertaisesti: luen nyt sivun 46, sillä lukuaikataulussa sanotaan niin. Tällainen ajattelutapa myös vähentää stressiä: jokapäiväisissä luku-urakoissa ei olekaan kyse tulevaisuudesta vaan lukuaikataulun noudattamisesta, siispä ei se ole yhtään sen vakavampaa kuin alakoulun lukujärjestyskään.

✏ Käytä erilaisia ajastintekniikoita itsesti tarkkailuun, älä siis huijaa itseäsi. Tärkeää on välttää seuraavanlainen jokaiselle tuttu toiminta: aikataulussa lukee, että kemian ekvivalenttipistelaskuihin käytetään tänään kolme tuntia. Olet kolme tuntia puhelimella ja välillä katsot seinään. Menet nukkumaan tyytyväisenä kuvitellen, että harjoittelit ekvivalenttipisteen laskemista kolme tuntia. Hyväksi havaittu taktiikka tämän välttämiseksi: Aina, kun katse on kirjassa, anna puhelimen ajastimen juosta eteenpäin. Kun menet hakemaan voileivän tai käymään pissalla tai vastaat äidin lähettämään viestiin, pysäytä ajastin. Kun jatkat lukemista jälleen, muista laittaa ajastin päälle. Kun aikatauluun sijoitettu tehtävä on valmis, esimerkiksi aamuyhdeksältä aloitettu kemian urakka tulee päätökseen kahdeltatoista päivällä, kirjaa suoritetun tehtävän oheen aika, jonka oikeasti käytit lukemiseen – ja ei, se ei ole kolme tuntia. Tyypillisesti kolmen tunnin urakka kutistuu tehokkaastikin työskennellessä kahteen ja puoleen tuntiin todellista lukemista ja se on aivan normaalia. Kun opiskeluajat on aina kirjattu ylös, on helppoa seurata omaa todellista etenemistä ja kykyä keskittyä – itsepetokseltakin säästytään (ajastaminen ei estä sinua menemästä Instagramiin, mutta se antaa sinulle opiskelun jälkeen välittömän palautteen siitä, oletko todella opiskellut ja voit viisastua jo heti päivän seuraavaa kokonaisuutta varten).


Tauotustekniikoista lisää myöhemmin: Tavallisen ajastimen käyttäminen on tämän lukutekniikan ykkösversio, jota itse kuitenkin myöhemmin muutin hieman. Opiskellessa on välillä mukava käyttää erilaisia tauotustekniikoita kuten esimerkiksi pomodoro-tekniikkaa (Wikipedia) ja myös niiden kanssa on mahdollista mitata opiskeluun käytettyä kokonaisaikaa. Itse opiskelin pääsykokeisiin lukiessani 50 minuutin mittaisissa jaksoissa, joiden välissä oli aina 3 minuutin tauko. Merkkasin itselleni aina ylös, kuinka monta 50 minuutin jaksoa olin kutakin tehtävää suorittaessa tehnyt ja näin sain samalla sekä tauotettua ison urakan että mitattua siihen käytetyn kokonaisajan.

Tee opiskelusta itsellesi rutiini ja ennen kaikkea tee siitä mukavaa – toisaalta älä pelkää myöskään väkisin työskentelyä. Tärkeää on, kuten ensimmäisessä kohdassa mainitsin, että suoritat johdonmukaisesti kunkin päivän ja viikon työt niinä hetkinä, kun ne aikatauluun on kirjattu. Rakenna rutiini taukojen, harrastusten ja lähiopintojen ympärille, totu opiskelemiseen ja kiinny siihen. Nauti siitä, että vapaalla ollessasi voit rentoutua ilman syyllisyyttä ja opiskellessasi tiedät, mitä sinun täytyy tehdä ja missä vaiheessa projektiasi olet. Opiskeluun ja omaan aikatauluun liittyvää iloa ja tyytyväisyyttä on vaikea selittää, mutta on varmaa, että sen voi kokea: eräänä päivänä huomaakin, että kirjoitusten stressaamisen sijasta olet oppinut rakastamaan kävelylenkkiä koiran kanssa ja iltasaunaa, kun lukeminen on päivän päätyttyä ohi. Aamulla työpöydän ääreen kiipeämistä oppii rakastamaan ja rakastamaan oppii myös valmennuskurssin iltatunteja, tilastomatematiikan tehtävärutiinia ja lyhyttä, mutta intensiivistä lounasruokailua opiskelun keskellä. Voisin kuvitella, että opintoihinsa on mahdollista tykästyä tällä tavalla, kun noudattaa muodostettua aikataulua rehellisesti ja laistamatta – muodostaa rutiineja helpoimmalla mahdollisella tavalla. Toisaalta ainoa tapa rakastaa opintojaan on tehdä niitä tavoilla, jotka ovat itselle sopivia (jos pitkälle suunniteltu lukuaikataulu ahdistaa, itkettää ja närästää, kokeile jotain aivan muuta, vaikka joka aamu uudelleen kirjoitettavaa tehtävälistaa alkavalle päivälle). Koska opiskelija ei aina voi toteuttaa sanontaa "do what you love", on pyrittävä kohti tämän sanonnan parempaa versiota "love what you do".


Lukuaikataulun tekemisestä tai varsinkaan noudattamisesta ei kuitenkaan kannata tehdä itselleen liian hankalaa eikä siitä kannata tehdä numeroa. Jonkinlainen opiskelujen suunnitteleminen, oli kyseessä sitten tehtävälista, lukuaikataulu tai rönsyilevä viikkosuunnitelma, on kuitenkin välttämätön osa, ei onnistumista, mutta rentoa ja siedettävää opiskelua. Toivottavasti sain havainnollistettua joitain sellaisia opiskelutekniikoita ja ajatusmalleja, joihin ei niin usein törmää ja vielä enemmän toivottavasti niistä on hyötyä jollekin laiskalle, ahkeralle ja kaikelle siltä väliltä.

Hyviä vinkkejä lukemiseen, yo-kirjoituksiin, pääsykokeisiin ja lukusuunnitelman tekoon saa toki jakaa vielä kommenteissakin!