sunnuntai 30. elokuuta 2020

Menokesä

 Kesäloma alkoi kuin salaa ja muistutti alkupuoliskoltaan lähinnä etäopiskelun kiusallisen pitkää häntää. Kevät oli niin erikoinen ja päivärytmi silloin niin puutteellinen että kesätyöt ja kesäopinnot tuntuivat lähinnä takaisin arkeen palaamiselta – toisaalta siinä vaiheessa jopa se tuntui paremmalta kuin erinomaiselta. Vietin kesän kotikotona kyläillen ja töitä tehden. Lisäksi vaelsin vaivalloisesti läpi yhden loputtomalta tuntuneen kesäkurssin (sisällöt mielenkiintoisia – ajoitus yhdeksän tunnin työpäivän jälkeiseen iltaan inhottava). Kaiken kaikkiaan tuntuu, että kesä oli tosi minun näköiseni ja kruunattuna muutaman viikon ihan oikealla lomalla oli se ehkä myös palauttava ja ihan kiva. 

Valikoin kesän kohokohdiksi tai ainakin kesääni hyvin kuvaaviksi hetkiksi muutamia valokuviksikin tallentuneita. Tämän kesän aikana mietin paljon työssä jaksamista, opiskelun mielekkyyttä ja omaa tekemisen tapaani, sekä opinnoissa että työssä.

 


Juhannuksena tein kesän ainoan ja siksi merkityksellisen mökkireissun, mökille olisin kaivannut enemmänkin. Kuitenkin samaisena viikonloppuna poikaystävä palasi armeijasta kokonaisen vuoden jälkeen ja loppukesän kaikki vapaahetket yritinkin lahjoittaa hänen suuntaansa. Tästä juhannuksesta jää ehdottomasti mieleen ihan älyttömän onnellinen tunne siitä, että päästiin juhannussaunaan ja itse tehdylle aamupalalle yhdessä – ja mitä tahansa nämä juhannustekemiset olisivatkaan olleet, onnellisuus olisi tullut siitä että tehtiin pitkästä aikaa jotain yhdessä. Juhannus oli myös yksi kesätyön pienistä muutaman päivän lomista, joiden avulla kesästä selvittiin. Kuitenkin kaikille koko kesän työskenteleville opiskelijoille suosittelisin lämpimästi rohkeaa suunnittelua. Näille muutaman päivän mittaisille lomapätkille olisin voinut rohkeammin sopia ja suunnitella erilaisia tekemisiä, jolloin ne olisivat erottuneet arjesta paremmin: enemmän tällaisia kukkakimppuja ja tuollaisia brunsseja. 


Kesätyörupeamani tein muutaman kuukauden mittaisena kotikotiani lähellä olevaan lähikauppaan. Työpaikka oli jo viime kesältä tuttu ja nyt virushaastavina aikoina olen ihan todella kiitollinen siitä, että töitä riitti jopa hieman ennakoitua enemmän. Olen nyt molempina kesinä tykännyt vuorotyöstä lomatekemisenä aika paljon, kun kivasti ehtii pitää sekä hitaita aamuja että pitkiä iltapäiviä. Tässä työpaikassa ei myöskään ollut ollenkaan tylsiä hetkiä vaan aina riitti hommaa, mistä kyllä itse tykkäsin. Oli myöskin valaisevaa nähdä tämä sama työpaikka silmin, jotka eivät olleet pääsykokeista tai ylppäreistä uupuneet – työkin tuntui mukavammalta. Aikaiset aamut olivat koko kesän hankalimpia – parasta olivat keskiyön pyöräilyhetket kotiin silloin, kun oli vielä hennon valoisaa ja yhdestä matkalla olevasta risteyksestä näki iltataivaan värit.


Kesäkurssi ilmeistyi tämän kesän aikatauluun vähän vahingossa: viruskevät oli saanut minut ja varmasti kaikki muutkin uskomaan, ettei töitä ole eikä ainakaan riittävästi, joten kesän alussa tuumailin, että kesäkurssin avulla voisin silti tuntea itseni hyödylliseksi. Yllättäen töitä riittikin ja kurssikin oli jo valittu, joten joitakin kesäisiä kiireiltapäiviä ei voi kyllä lomaksi väittää. Tein terveyden ja hyvinvoinnin psykologian kurssin, joka normaalisti olisi ollut luvassa nyt syksyllä, jotta saisin väljemmän aikataulun uusiin tuotantotalouden opintoihin tutustumiseen. Onneksi sain kurssin tentittyä ennen kesän loppuun kaavailemaani lomapätkää. Kurssi oli yllättävän mielenkiintoinen jopa ihan yksin opiskeltuna ja tuntuu, että tässäkin kurssissa oli paljon sellaista tietoa, joka liittyy aika läheisesti kaikkiin ilmiöihin, joita yhteiskunnassa arjessa näkee. Myönnän kyllä myös, että vaikka kesäkurssi teki loman aikataulusta aika täyden, oli se hyvä yhdistelmä kesätöiden kanssa: kun kalenterissa oli muutakin tekemistä kuin työvuoro toisensa jälkeen, ei niin herkästi vajonnut sellaiseen tietynlaiseen arkiapatiaan, jossa vaan valuu töihin sitä sen suuremmin ajattelematta. Kiire piti valppaana ja erityisesti kesällä se on kiva – siten muisti myös kesätouhut ja kaverit.


Vietin kesällä paljon aikaa kotikotonani ja vaikka töitä ja opintoja riitti, koitin kuitenkin nauttia kauniista ilmasta ja lämmöstä. Pienimmässäkin aikatauluraossa ehti lenkkeillä koiran kanssa tai käydä uimassa, jos vain töistä ja opinnoista huolimatta asennoitui kesään kesänä. Nyt kun kesätyöt (ja vahingossa myös kesäopinnot) ovat aika tavallinen osa kesälomaa, loman tuntu ei enää synnykkään siitä ettei ole mitään tekemistä vaan siitä, että on kesä ja on myös kaikenlaista kesäistä tekemistä. Kiva vinkki kesätyötä tekeville opiskelijoille onkin, että kesää kannattaa ajatella kesänä silloinkin, kun se kuluu kaupan kassalla, pihatöissä tai kesäkerhon vetäjänä. Kun karkaa uimaan työvuoron jälkeen tai tenttiin lukemisen aikana, kesän tuntee siinä veden pinnassa  paremmin kuin sen voisi koskaan tuntea tyhjän kalenterin sivuilla.

Kuvassa kesästä nauttiva maailman suloisin koira oli vapaahetkien lisäksi mukana myös lukuhetkissä: sillä on tapana nukkua samassa huoneessa, jossa teen 


Kesän paras päätös oli kuitenkin kliseisesti ottaa muutama viikko lomaa ennen yliopiston alkua. Vietin loman Helsingissä, jotta tavaroitten edestakaisin raahaaminen ja muut soluun palaamiseen liittyvät käytännön asiat hoituisivat ennen lomaa, eivät sen aikana (koska kunnianhimoinen ajatus uuden sängyn tuomisesta soluun osoittautui suhteellisen ahdistavaksi hommaksi). Vaikka muutin Helsinkiin jo vuosi sitten syksyllä psykologian opintojen alkaessa, tuntuu, että opinnot ja erilaiset tapahtumat veivät niin mukanaan, että Helsinkiläistä minusta ei oikein ehtinyt tulla. Tämän loman aikana ehdinkin kiertää pakolliset turistikohteet Helsingissä tutuiksi ja opetella myös kourallisen hyödyllisiä pyöräilyreittejä. Senaatintorin terassin, hietsun, Töölönlahden suppailureitin ja keskustan jäätelökioskien lisäksi tutuksi tulivat myös nyt uuden yliopiston, Aalto-yliopiston reunamilla olevat Otaniemen paikata, lähinnä lenkkeilyn ja pyöräilyn kautta. Oli kiva huomata, kuinka lomatekemistä pystyi löytämään tällaisenakin aikana, kun sisätiloihin, esimerkiksi ravintoloihin tai huvipuistoihin ei viitsi lähteä. Pyörällä pääsi pitkiäkin matkoja ilman joukkoliikenteeseen ahtautumista ja ulkoilmaloma ei kieltämättä ollut pahitteeksi mielellekään. Kaiken päälle näihin viikkoihin mahtui myös perinteistä kotihengailua ja Netflixin suurkulutusta – tuntuu, että lopulta muodostui täydellinen tasapaino kivan tekemisen ja laiskottelun välille.

Nyt kun kesä on minun osaltani virallisesti ohi, on ihanaa huomata, että into opintoja ja osa-aikatyötä kohtaan on kasvanut taas. On ihan parasta päästä syventymään psykologiaan yhä enemmän sekä tutustumaan kokonaan uuteen alaan, haparoimaan viimeksi lukiossa harjoiteltuja luonnontieteitä. On ihan parasta päästä kivaan työhön ja päästä arki-iltoihin ja koulu-ruokalaan, päästä tekemään juttuja, jotka on itse valinnut omaksi arjeksi sellaisten tyyppien kanssa, jotka on arkeensa itse valinnut. Tästä syksystä olen intoa ja energiaa täynnä!