Asunto (komero) Helsingistä

–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Apua kaikki muuttuu nopeasti! Asuntotarina muokkautui kokonaan toisenlaiseksi tämän tekstin julkaisun jälkeen – otinkin sokkona vastaan toisen asunnon ja postauksen loppupuolella kerron, miksi.

–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Yliopisto-opintojen alkaminen on huippujuttu, mutta muuttaminen... Onhan sekin huippujuttu kunhan on jokin paikka, johon kamansa raahata. Pääkaupunkiseudulta asunnon saaminen on hankalaa ja olin siitä hyvin tietoinen kiirehtiessäni tekemään useampia hakemuksia jo tulosten jälkeisenä aamuna. Tuntuu, että asunnon hakeminen Helsingistä voi saada helposti epätoivoisinakin näyttäytyviä käänteitä, mutta minua taisi onnistaa.

Tarinani jatkuu jälleen hetkestä, jolloin saan sähköpostia. Kolme päivää hakemuksen jättämisen jälkeen sain tarjouksen.

Kyseessä on siisti soluasunto (myös komeroksi voidaan kutsua) nätissä pihapiirissä eli periaatteessa juuri sellainen asunto, jota toivoinkin. Käytännössä asunto kuitenkin sijaitsee yli puolen tunnin matkan päässä Meilahdesta, jossa psykologian opiskelijoiden majapaikka nykyään on – toisaalta katsellessani muita mahdollisia soluasuntojen sijainteja ilmeni, ettei vika ole niinkään näiden asuntojen vaan lähinnä minun opiskelupaikkani sijainnissa. 

Päätös piti tehdä kolmen päivän sisällä tarjouksen saamisesta eli sen lisäksi, että tarjouksen saaminen ilmensi nopeaa toimintaa, täytyi myös minun toimia nopeasti. Viimeinen hyväksymispäivä on itseasiassa tänään, torstaina. Asunnon hyviä ja huonoja puolia pyörittäessä tuli sellainen olo, että päätöstä ei ole mahdollista tehdä ilman epäröintiä kuin yhdellä keinolla: mennään katsomaan paikkaa ja huonetta. Niinpä minä ja vanhemmat ajoimme keskiviikkoaamuna Helsinkiin ja kurkattiin, millaisesta tarjouksesta todella on kyse.

Asuinalue oli suloinen ja vihreä ja kaikki rappukäytävästä oman soluhuoneen nurkkaan asti oli ehjää, siistiä ja suhteellisen tilavaa. Opiskelija-asunnosta puhuttaessa kaikki nämä voidaan laskea ansioksi. Vaikka koululle kertyykin tästä kohteesta vuoden aikana huimasti matkustustunteja, jotka valitettavasti sijoittuvat usein aikaisiin aamuihin ja myöhäisiin iltoihin, oli päätös selvä: kun kehä III:n sisältä tarjotaan asuntoa, se otetaan – toisaalta kyseessä ei ole edes mikään asuntopulaisen hätäratkaisu, sillä huone oli hieno ja käytännöllinen.

–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Kaksi päivää ja sain toisen asuntotarjouksen. Olin ajatellut, että peruutan kaikki hakemukset vasta, kun vuokrasopimus on solmittu ja tämän kohteen kanssa sopimuksen kanssa olisi vierähtänyt elokuuhun. Uusi kohde sijaitsee todella lyhyen matkan päässä yliopistolta ja on kooltaan ja muilta ominaisuuksiltaan muuten täysin samanlainen kuin kohde, josta puhuin tässä tekstissä aiemmin. Päätös oli helppo – aiottuja asuntosuunnitelmia oli nyt muutettava. 

Kohde, johon nyt lopulta muutan vapautuu vasta opintojen jo alettua. Väliaikaismajoituksen olen löytänyt ihanan sukulaisen luota, tosin hieman pitkän matkan päästä. En myöskään ole koskaan nähnyt tätä asuntoa toisin kuin ensimmäisen tarjouksen asunnon kanssa oli. Tein vuokrasopimuksen sokkona ja toivon nyt parasta. Kulkuyhteydet tuottivat tälle uudelle kohteelle kuitenkin ylivoimaisen voiton! 

Helsingistä asunnon, tai siis soluhuoneen, saaminen ei siis lopulta ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin, koska huoneitahan oli molemmille käsille. Asuntoa kannattaa selkeästi hakea useammasta paikasta – silloin saattaa päästä jopa valitsemaan. Toivottavasti toisen asuntotarjouksen kanssa peruuttaminen onnistuu ja eiköhän se, lähinnä toivoisin, että se onnistuu kivuttomasti ja joku onnekas ehtii vielä saada tuon suloisen asunnon! Nyt minun vuokrasopimukseni on kuitenkin kirjoitettu eikä enää voi vaihtaa, ei enää toista kertaa.

–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Seuraavaksi on tietenkin sisustuskärpäsen pureman hoitamisen vuoro. Pieni huone on ihanaa sisustaa oman tyyliseksi, minulle tärkeitä tulevat olemaan voimakkaat värit ja yksittäiset kauniit kalusteet tai yksityiskohdat. Tähtäimessä on tietenkin kesätyön rahoittama suunnittelureissu jokaisen opiskelijan luottoliikkeeseen eli Ikeaan! Kalenteriin täytyy raivata roimasti tilaa pakkaamiselle ja muuttopäivälle, joka sijoittuu nyt kuitenkin yliopiston orientaatioiden alkamisen jälkeiseen aikaan. Tällä hetkellä ainoa suunnitelma, joka minulla todella on, koskee unelmamattoni väriä ja haavenojatuolini pintamateriaalia. 

Ennen kaikkea tätä on kuitenkin hengitettävä hetki ja kirjoitettava kattava lista kaikista niistä asioista, jotka pitää hoitaa; pitää sopia kesätyön loppumisajankohdasta, mitattava kalusteiden pituuksia ja leveyksiä ja hankkia muuttolaatikoita. Lopulta tulevat kuvioihin myös kirjojen siirtäminen, osoitteen muuttaminen, vakuutusrallin hoitaminen, puhelinliittymä, netti, jalkatassujen ostaminen työpöytään, opiskelijakortin ja matkakortin hankkiminen sekä yliopiston tunnuksien kanssa sotkeminen – kaikki on siis vielä edessä päin niin hyvässä kuin pahassakin. Toisaalta tällä hetkellä tärkeintä on sisäistää tämä kaikki: kahden kuukauden päästä asun Helsingissä huoneessa, jota en koskaan ennen ole nähnyt.

Postinumeron muuttuminen 00-alkuiseksi tuntuu kaiken kaikkiaan oudolta ja suurkaupunkilaiselta, vaikka soluhuoneeni ikkunasta ei edes kurottelemalla näe yhtään sen enempää pilvenpiirtäjiä kuin kotonakaan.