Psykologian haalarit ja etävappu

Elämäni ensimmäinen opiskelijavappu ei ihan mennyt alkuperäisten suunnitelmien tai haaveiden mukaan. Kaikki oli tietenkin peruttu, vaikka tämän tilanteen vaikutuksia ei käsittänytkään niin laajamittaisesti vielä muutama kuukausi sitten. Olen ollut nyt kuuliaisesti neljän seinän sisällä ylioppilaslakki päässä ja haalarit jalassa. Vappuaattona pelattiin videopuhelun välityksellä ennen Mantan lakitusta muutamat vappupelit ainejärjestön kanssa ja vaihdettiin kuulumisia opiskelukaveriporukalla. Katseltiin live-keikkaa pikkusiskon kanssa vappuaattoillan ratoksi ja aamulla pidettiin perheen kanssa pikkusillis vappumunkkeineen ja vanhemmilta perittyine teekkarilauluineen. Vappupäivän kunniaksi luvassa oli myös maailman pikkuruisin vappupiknik ulkoilmassa, turvavälillä, yhden ystävän kanssa.

Opiskelijavapun peruuntuminen on iso sääli ja se harmittaa ihan älyttömästi. Toisaalta siinä, missä ensimmäisen vapun peruuntuminen on kamalaa, on fuksilla tässä myös hyvä asema: se ei tiedä, mistä jää paitsi. Ja toisaalta vanhemmat opiskelijat osaavat jo arvostaa lämmintä ja kuivaa kotisohvaa ja -vessaa sekä hyviä yöunia vappuaaton ja -päivän välissä. Olin aiemmin  kuitenkin luvannut itselleni, että jokainen fuksivuoden aikana ymmärtämättömänä käsiin haalittu haalarimerkki on haalarissa kiinni ennen vappua. Vaikka vapun peruuntuminen oli selvää tavallaan jo ainakin kuukausi sitten, jatkoin merkkien ompelua defensiivisesti ihan loppuun saakka. Niinpä, vaikka vappu ei tullutkaan, haalarit valmistuivat ainakin näin fuksivuoden osalta. Itse asiassa myös meidän vuosikurssin valkoisella painettu logo on minun piirtämäni ja muistaakseni Hämeenkadun approilla bileporukassa ideoitu.

Vappu oli varsinkin tänä vuonna lähinnä mielentila, mutta se riitti ihan hyvin. Toivottavasti ensi keväänä pääsisi kokemaan kaikki perinteet ja elämään ensimmäisen opiskelijavappunsa virallisesti. Haalari jää odottamaan syksyä ja toivonkin ihan älyttömästi, että silloin pääsisi Moodlen oppimisympäristöistä ja Zoomista oikeille luennoille ja bileisiin.

Haalarieylpeyden lisäksi myös vähän vapputunnelmia vappuaatolta ja -päivältä. Vaikka tärkeimmät perinteet jäivätkin nyt fuksina kokematta, on niillä varmasti tulevina opiskeluvuosina uusi mahdollisuus. Tästä vapusta en ehkä muista Mantan lakitusta tai opiskelijarientoja, mutta muistan vappuaaton etäohjelman, haalarimerkkien ompelun ja täpärästi yli yhden hengen vappupiknikin kotikotikaupungissa. Etävappu on ehkä myös ainoa vappu, jona vappukuvat voivat näyttää näin selkeiltä ja hyviltä? 

Vapun vietto tapahtui videopuhelujen kautta kuten nyt kaikki muukin opiskelu on tapahtunut.

Ihanaa etäkevättä ja -kesää, kai hauskanpidon on aina määräydyttävä ja on kai aina määräytynytkin suhteessa vallitseviin olosuhteisiin.